Vammaisena pakolaisleirillä: Pienen Masi-tytön tarina

 
Maailman pakolaisleirien asukkaista arviolta 15 prosenttia on vammaisia. Masi-tyttö ja hänestä huolehtiva Aisha asuvat pakolaisina Ugandassa.
 
Moni ei tiennyt Masi-tytön, 5, olemassaolosta kotikylässä Etelä-Sudanissa. Perhe piti tytön aina piilossa. Hänet otettiin kuitenkin mukaan, kun läheiset pakenivat Ugandaan. 
 
Bidi Bidin pakolaisleirillä arki osoittautui haastavaksi: yksin jääneellä äidillä oli myös nuoremmat kaksoset ja liian vähän voimia huolehtia niin monesta. Hän hylkäsi vammaisen tyttärensä majan lattialle ja muutti pois. 
 
Äiti ei kertonut kenellekään, että asumukseen jäi lapsi. Majasta kuuluva hiljainen itku herätti lopulta naapureiden huomion. Lukitun oven takaa löytyi nälkäinen ja janoinen Masi. 
 
World Vision ryhtyi etsimään hänelle sijaisperhettä. Ensimmäinen perhe totesi tytön hoidon liian vaikeaksi, mutta sitten löytyi Aisha. 
 
– Menetin oman äitini, kun olin pieni. Tiedän, miltä kärsimys tuntuu. Kun Masi tuli meille, hän ei osannut edes kääntää päätään. Nyt hän syö itse ja laittaa leikkiruokaa savesta. 

”Aion kannatella häntä” 

Masi osaa myös liikkua pienen maton avulla. Mutta hän vetää itseään paikasta toiseen vain silloin, kun kukaan ei näe. 
 
– Rohkaistun, kun hän oppii uusia asioita. Hänessä on paljon elämää, ja minä aion osaltani kannatella häntä. 
 
Myös ihmisten asenteissa on parannettavaa. Vammaisten syrjintä ja jopa suoranainen väkivalta on yleistä. 
 
– En tunne oloani aina turvalliseksi. Naapurit eivät onneksi pelkää Masia, mutta monet ovat avoimesti kateellisia, ja minua on käsketty olemaa varovainen. Jotkut ajattelevat, että saan isoa korvausta siitä, että Masi on meillä.
 
Masi ja Aisha ovat opetelleet yhteisiä viittomia, ja tytär osaa pyytää vettä ja ruokaa. Perhe tarvitsisi neuvoja tyttären kuntouttamiseen. Masi hyötyisi fysioterapiasta, mutta pakolaisalueella sen saaminen on lähes mahdotonta. 
 
Kuvat: Pasi Liesimaa