"Terveysvapaaehtoisena olo on opettanut minua paljon"

 
 
Intialainen Radhika, 23, on herännyt varhain ennen muuta perhettä pienessä kotikylässään Keski-Intiassa. Aamulla viiden jälkeen muiden vielä nukkuessa hän jo lakaisee lattiat ja laittaa ruokaa tulelle. Aviomies Anil, 30, heräisi tavallisesti näihin aikoihin mennäkseen töihin Rajnandgaoniin 25 kilometrin päähän aurinkonpaneelitehtaalle. Nyt kun tehdas on kuitenkin vaikeuksissa, eikä töitä riitä kaikille, Anil työskentelee omalla peltotilkulla. Toisaalta se on hyväkin, sillä riisipelloilla on nyt lokakuussa sadonkorjuuaika. Myös Radhika aikoo tänään pellolle, jotta riisi ennätetään korjata ajoissa. Perheen piha on täynnä riisisäkkejä, ne pitää viedä myyntiin ja osa varastoidaan omaan käytöön: ruoaksi ja siemenviljaksi. Perhe kävi orgaanisen viljelyn kurssin muutama vuosi sitten, sillä se vaikutti aluksi kiinnostavalta.
 
– Mutta siihen olisi tarvittu kolmen vuoden siirtymäaika. Se tuntui hankalalta, kun käytössä on vain yksi pieni pelto, Radhika kertoo.
 
Perheen pojat, viisivuotias Ayush ja vajaa kaksivuotias Lakshya, venyttelevät jo sängyssä. Tänään aamupalaksi on riisiä ja dal-kastiketta. 
 
– Toisinaan aamupalaksi on chapati-leipää ja joskus riisin ja dalin lisäksi riittää vihanneksiakin. Perjantaisin on toripäivä, ja silloin saamme yleensä tuoreita vihanneksia, Radhika kertoo.
 
Kun aamu valkenee kunnolla ja muut alkavat heräillä, Radhika hiippailee pihan perälle talon uunituoreeseen vessaan ja sen vieressä olevaan pesutilaan aamupesulle. Intiassa on meneillään hallituksen Puhdas Intia -hanke ja myös tässä kylässä kaikkiin taloihin on muutaman kuukauden sisällä rakennettu vessa. Radhika on opettanut oman talon väen käyttämään vessaa, sillä hän on kylän terveysvapaaehtoinen. Perheessä tiedetään, että kaikki kylän vanhukset eivät ole vielä tottuneet vessaa käyttämään, vaan menevät edelleen pellon laidalle tai lammen rannalle. Vessojen puutteella on isoja seurauksia. Jätevedet ja ulosteet päätyvät vesistöön ja ihmisten elimistöön. Huono hygienia saastuttaa juomavettä ja ruokaa ja tartuttaa tauteja. Vuosittain satoja tuhansia lapsia kuolee Intiassa ripuliin. Ripuli on yhtenä syynä myös lapsia vaivaavaan aliravitsemukseen.
 
Radhikan tavallinen päivä on hyvin työntäyteinen. Hän valmistaa kaikki perheen ruoat, pesee pyykit ja hoitaa myös talon keittiöpuutarhaa.  Samassa taloudessa Radhikan ja Anilin perheen kanssa asuvat myös Anilin vanhemmat. Se tarkoittaa, että jos anoppi käskee Radhikaa tekemään jotain tiettyä, tämän on tehtävä se ennen kaikkea muuta. Onneksi anoppi ei ole paha suustaan, eikä yleensä moiti Radhikan ruokia. Iltapäivällä ja illalla Radhika lähtee vierailemaan kylän taloissa terveysvapaaehtoisen tehtävissä. Hän kertoo hygieniasta ja ravinnosta ja muistuttaa lapsiperheitä rokotusajoista.
 
– Olen aika innoissani tästä työstä, sillä olen oppinut itsekin todella paljon uusia asioita. 
 
 
Radhikan tavallinen päivä on hyvin työntäyteinen. Hän valmistaa kaikki perheen ruoat, pesee pyykit ja hoitaa myös talon keittiöpuutarhaa.  Samassa taloudessa Radhikan ja Anilin perheen kanssa asuvat myös Anilin vanhemmat. Se tarkoittaa, että jos anoppi käskee Radhikaa tekemään jotain tiettyä, tämän on tehtävä se ennen kaikkea muuta. Onneksi anoppi ei ole paha suustaan, eikä yleensä moiti Radhikan ruokia. Iltapäivällä ja illalla Radhika lähtee vierailemaan kylän taloissa terveysvapaaehtoisen tehtävissä. Hän kertoo hygieniasta ja ravinnosta ja muistuttaa lapsiperheitä rokotusajoista.
 
– Olen aika innoissani tästä työstä, sillä olen oppinut itsekin todella paljon uusia asioita. 
 
Pihassa seisoo uutuuttaan kiiltävä Massey Ferguson. Se on kylän harvoja traktoreita ja maksoi 60 000 rupiaa (reilut 700 euroa). Perhe otti siihen lainaa kymmenen prosentin korolla. Vaikka perhe on intialaisittain selvästi hyvin toimeentuleva, he eivät koe olevansa varakkaita.
 
– Kaikki menee, mikä tulee.
 
Siksi myös Radhikan terveysvapaaehtoisena saama pieni korvaus on tärkeä lisä talouteen. Anil kertoo välillä jättävänsä oman työnsä väliin, jos vaimon pitää saada kyyti jonnekin syrjäiseen paikkaan tai kotikäynti on myöhään illalla. Mutta muuten hän ei pelkää vaimon puolesta tämän käydessä yksin vieraissa paikoissa.
 
– Hän pitää kyllä puolensa, Anil sanoo hymyillen.