”Paras hetki oli kun lapseni sanoi ensimmäisen kerran äiti”

Kolme parikymmpistä kolumbialaista äitiä kertoo siitä, millaista on olla nuori ja köyhä äiti suurkaupunki Barranquillassa. Äitiys vastuineen tuntuu joskus raskaalta, mutta myös antaa paljon. Mutta mitä äidit ajattelevat lastensa ja omasta tulevaisuudesta?

Päivä on paahtavan kuuma ja kadut täynnä elämää Soledadin kaupunginosassa Barranquillan miljoonakaupungissa Kolumbiassa. Hämyiseen huoneeseen on kokoontunut kolme nuorta naista. Suomessa heidän ikätoverinsa vasta aloittelevat lukion jälkeisiä jatko-opintojaan, mutta näillä nuorilla naisilla on jo suurempi vastuu kannettavana: heistä jokainen on tullut äidiksi teini-ikäisenä.

- Sain ensimmäisen lapseni 15-vuotiaana. Lapsen isä häipyi kuvioista pian, ja elin välissä viisi vuotta kahdestaan lapseni kanssa. Jokin aika sitten tapasin uuden mieheni, joka auttoi minua esikoiseni hoidossa. Nyt meillä on yhdessä puolivuotias Mareliz tyttö, jonka hoitoon hän osallistuu mielellään, sinipaitainen 22-vuotias Dayiris kertoo imetyksen lomassa.

Nuoret äidit ovat saaneet World Visionilta koulutusta lasten hoitoon ja hellimiseen liittyen.

”Olen oppinut piruletan valmistuksen sekä seurustelemaan lapseni kanssa”

Moni perhe täällä Nace La Esperanzan -kummiohjelma-alueella on aikoinaan tullut alueelle pakoon sisällissodan aiheuttamia levottomuuksia. Aikuisissa on luku- ja kirjoitustaidottomia, ja elämä on pitänyt aloittaa alusta.

Kun World Vision aloitti työn alueella yli vuosikymmen sitten Daiyiris ikätovereineen oli jo liian iäkäs kummilapseksi. Mutta myös he ovat päässeet nauttimaan kummien tukeman työn hedelmistä.

- Olemme päässeet mukaan moniin tuoreille äidille suunnattuihin koulutuksiin. Olen osallistunut imetyskoulutukseen, missä opin esimerkiksi sen, että rinta pitää puhdistaa ennen imetystä. Muissa koulutuksissa olen oppinut esimerkiksi rokotuksien tarpeellisuudesta, ravitsemusasioista, lapsen hoitamisesta sekä siitä miten lapset kehittyvät ensimmäisinä elinvuosinaan. Minulle tärkeimpiä oppeja ovat olleet linsseistä tehtävän piruleta-ruuan valmistus, sekä se kuinka tärkeää keskustelutuokiot lapsille ovat, kertoo vihreäpaitainen 21-vuotias Sarys sylissään 3-vuotias Emely-tytär. 

Kolumbialaiset äidit ovat saaneet koulutusta mm. imetykseen liittyen.

”Perheeni lapsiluku on nyt täynnä”

Kolumbiasta ei voi puhua puhumatta pitkästä sisällissodasta. Lähes jokaisella on jonkinlainen omakohtainen kertomus väkivaltaisuuksiin liittyen. Niinpä käytännön vanhempitaitojen lisäksi kummien tuella on myös annettu lasten henkisen kasvun eväitä.

- Hellyyskoulutuksessa puhuttiin paljon lapsen integroidusta kehityksestä, ja opin kuinka tärkeää lasten saama hyvä kohtelu on. Ei riitä, että lapsi saa ruokaa ja puhtaat vaatteet. Sen lisäksi häntä pitää myös pitää hyvänä, kertoo mustapaitainen 19-vuotias Daremys joka pitää samalla silmällä vilkasta 3-vuotiasta Johan poikaansa.

Äitiyden ilot ja huolet ovat Kolumbiassa hyvin samanlaisia kuin kaikkialla. Äitien mielestä parasta on lapsen hymy ja mahdollisuus todistaa heidän kasvamistaan turvallisessa ympäristössä. Sekä tietysti se hetki kun lapsi sanoo ensimmäisen kerran äiti. Raskainta on silloin kun lapsi sairastaa, ja häntä pitää viedä lääkäriin.

Nuoret äidit ovat kaikki saaneet lukion päätökseen, ja Daremysille on jo selvää, että hän aikoo lukea itsensä sairaanhoitajaksi. Mutta mitä he toivovat lastensa tulevaisuudelta?

- Perheemme lapsiluku on nyt täynnä. Aion parhaani mukaan tukea näitä kahta lastani kaikissa heidän tulevaisuudenhaaveissaan. Jos heillä on jokin unelma-ammatti, teen kaikkeni, että he pääsevät haaveilemaansa ammattiin, Dayiris päättää. 

Suomalaiset kummit ovat tukeneet Nace La Esperanzan alueen kehittämistä vuodesta 2005. Hanke päättyy tänä vuonna, mutta kummien käynnistämä muutos jää alueelle elämään ja siirtyy seuraaville sukupolville