Lukiolaistyttö Rajnandgaonista unelmoi opinnoista kaupungissa

Lokeshwari asuu Keski-Intian maaseudulla, ja haaveilee matematiikan opinnoista kaupungissa. Vaikka hän on hoitanut koulunsa mallikkaasti, on unelman tiellä vielä monia esteitä. Kummien antama tuki on kuitenkin muuttamassa Lokeshwarin kaltaisten tyttöjen tulevaisuuden.

Lokeshwarin perhe on tyypillinen intialainen perhe. Vanhempien, siskon ja kahden veljen lisäksi perheeseen kuuluvat myös isovanhemmat ja täti. Aamulla pihapiirissä on vilskettä kun Lokeshwari solmii tukkaansa lettilenkeille. Samanlaisille kuin kaikilla muillakin koulun tytöillä.

Lokeshwari letittää tukkaansa koulua varten Intian Rajnandgaonissa.

Lokeshwari käy koulun 11. luokkaa. Koulumatka ei ole pitkä, sillä hän asuu keskellä kylää, jossa paikallinen lukio sijaitsee. Monen syrjäkylillä asuvan koulutoverin opinnot olisivat tyssänneet pitkään koulumatkaan ilman World Visionin tukijoiden lahjoittamia polkupyöriä. Pyörien aiheuttama räminä kuuluukin vähän väliä jostain koulua lähestyttäessä. Lokeshwarin seuraan liittyvät Himal ja Priyanka. Kaikkia kolmea yhdistää haave opinnoista läheisessä kaupungissa.

Intialaiset tytöt matkalla kouluun.

10. luokka määrittää tulevaisuuden

Kouluaamut alkavat aina samalla tavalla: koulun pihaan keräännytään laulamaan kansallishymni. Mattimyöhäiset juoksevat riviin vielä kesken laulun. Sen jälkeen siirrytään luokkiin. Lokeshwarin lukujärjestyksessä on tänään englantia, kemiaa, fysiikkaa ja hieman yllättäen myös sulkapalloa.

Koulun aamunavaus Rajnandgaonissa.

11. luokka on kriittinen taitekohta monen rajnandgaonilaisnuoren elämässä. 10. luokan loppuun ajoittuvat suuret, vähän meidän ylioppilaiskirjoituksiin vertautuvat kokeet, joissa pärjääminen määrittää tien jatko-opintoihin. Jos kokeissa ei tule menestystä, moni nuori keskeyttää koulunkäynnin ja siirtyy tekemään hanttihommia.

10. luokan kokeita edeltää kuukausien valmistautuminen. Lokeshwari on menestynyt hyvin koulussa, mutta jotta hän varmasti saisi tukea jatko-opintoihin, hän sai monen muun alueen nuoren tavoin World Visionilta 8 kuukautta tukiopetusta ja preppausta kokeita varten.

Parhaillaan Lokeshwari ystävineen jännittää myös toisten kokeiden tuloksia. Niissä parhaiten pärjäävät palkitaan valtion stipendillä jatko-opintoihin. Intian valtavassa maassa on monia erilaisia stipendejä ja tukiohjelmia. Kylissä ei aina tiedetä kaikkien stipendien hakuohjeita ja kriteereitä. Myös näissä kysymyksissä World Vision auttaa lukioikäisiä nuoria ja heidän perheitään.

World Vision auttaa nuoria ja heidän perheitään hakemaan valtion stipendejä.

Tyttöjen uudenlaiset unelmat

Vaikka stipendi heltiäisikin, on Lokeshwarin ja korkeakouluopintojen välillä muita esteitä. Kulkeminen korkeakouluun läheiseen Durgin kaupunkiin ei ole erityisen kallista, ja se veisi vain noin 45 minuuttia junalla ja World Visionin lahjoittamalla polkupyörällä. Alueen kylissä suhtaudutaan kuitenkin edelleen konservatiivisesti siihen, että tytöt liikkuisivat itsekseen pitkiä matkoja. Huoli on todellinen, sillä monet intialaiset tytöt ja naiset kokevat seksuaalista häirintää yksin liikkuessaan. Usein vanhemmat myös ajattelevat, että tytön paras olisi, jos koulunkäynti päättyisi lukion viimeiseen 12. luokkaan. Sen jälkeen heidän toiveenaan olisi avioliitto jonkun samalla seudulla asuvan nuoren miehen kanssa.

World Visionin kummien tuella Lokeshwarin kotiseudulla muutos on kuitenkin jo pitkällä. Työn alkaessa 12-17 vuotiaista tytöistä vain noin puolet oli koulussa, mutta nykypäivänä suuri enemmistö. Myös tyttöjen selkeät jatko-opintotavoitteet ovat uutta. Niinpä polkupyörien ja tukiopetuksen lisäksi World Visionin tärkeä tehtävä on vakuuttaa Rajnandgaonin aikuiset siitä, että perheet hyötyvät siitä, jos Lokeshwarin, Himalin ja Priyankan kaltaiset tytöt pääsevät suorittamaan korkeakouluopintoja. He tuovat alueelle ja lapsuudenperheilleen uutta tietotaitoa ja hyvinvointia.

Intian tytöillä on edessä lupaava tulevaisuus, joka on täysin erilainen kuin heidän äideillään.

Nuorten intialaistyttöjen tulevaisuus näyttää jo kovin erilaiselta kuin äitiensä. Vuoden 2011 tilastojen mukaan n. 60% yli 15-vuotiaista intialaisista naisista osasi lukea, miehistä lähes 80%. Chattisgarhin osavaltiossa, missä Rajnandgaonkin sijaitsee, naisten lukutaito on noussut kahdessa vuosikymmenessä huimasti: vuonna 1991 se oli vain 28%, vuonna 2001 jo 52% ja vuonna 2011 60%. Nuorista 15-24-vuotiaista intialaisista naisista jopa 74% osaa lukea. Koulutetut naiset myös perustavat perheitä myöhemmin, ja heillä on täysin erilaiset mahdollisuudet hoitaa, ruokkia ja kouluttaa omat lapsensa. Hyvän kierre on siis valmis. 

Suomalaiset kummit tukevat intialaisten lasten koulunkäyntiä Rajnandgaonin ja Hoshangabadin alueilla.