Katulasten arkea Ugandassa

Ugandalaisen pikkukaupungin Busian kaduilla elää satoja lapsia. Moni heistä on tullut rajan yli Keniasta. World Vision auttaa lapsia muun muassa etsimällä heille turvallisia koteja. Tässä jutussa tutustumme katulasten arkeen.

Busian kaupungin kaduilla asuu satoja lapsia ilman minkäänlaista suojaa tai turvaa. Suomen World Visionin työntekijät jututtavat lapsia ja yrittävät löytää mahdollisimman monelle asuinpaikan. Kun lapselle löytyy koti, järjestön työntekijät vierailevat lapsen luona arvioimassa tilannetta ja kuulemassa sekä lasta että hänestä huolehtivia aikuisia.

Juman, 9, sänkynä toimi vanha riisisäkki. Juma oli vain kaksivuotias menettäessään vanhempansa. Kun poika täytti kolme vuotta, kukaan ei enää jaksanut pitää hänestä huolta. Juma joutui kadulle. - ­Pahinta oli pelko ja nälkä. Isommat lapset varastivat usein ruokani, Juma kertoo.

Abdul, 12, ajautui kadulle kaksivuotiaana väkivaltaisen perheriidan jälkeen. Vanhemmat hylkäsivät taaperoikäisen pojan ja jättivät hänet isompien katulasten huollettavaksi. -He opettivat minut haistelemaan bensaa. Se lämmitti ja vei näläntunteen pois. Öisin nukuin muovipussissa. Vaikeinta oli sateella. Silloin oli aina kylmä ja tulin usein sairaaksi, Abdul muistelee.

Katulapset hankkivat ruokarahaa keräämällä metallia. He kiinnittävät magneetin narun päähän ja etsivät sen avulla roskakasoista metalliromua myytäväksi. Työ on raskasta, ja palkaksi saa vain kolikoita. Isommat lapset ryöstävät usein pienempien saaliit.

Viemärit ovat yleisiä katulasten nukkumapaikkoja. Sateella nekään eivät anna turvaa, kun vesi tulvii voimalla sisään. Katulapset kohtaavat monia ongelmia. Seksuaalinen hyväksikäyttö, huumeet, alkoholi ja väkivalta ovat arkipäivää. Lapsia käytetään tavaran salakuljettajina, prostituoituina ja apukäsinä erilaisissa aikuisten halveksimissa pikkuhommissa, kuten jätteiden käsittelyssä.

Hillary, 7, joutui kadulle kolmen vanhana. Pojan äiti kierteli lähiseuduilla myymässä kasviksia, eikä ehtinyt huolehtia pojastaan. Kun puhe siirtyy isään, Hillaryä alkaa itkettää. -Kun isä kuoli, jouduin kadulle, hän sanoo ja painaa käsillään silmiään.

Katulapset hakevat lohtua hengittämällä bensiinihöyryä rätistä. Erittäin epäterveellistä päihdettä jaetaan ihan pienimmillekin. Pullo takataskussa ja nesteeseen kastettu rätti kädessä on yleinen näky Busian kaduilla.

John, 25, on boda boda -kuski. Hän ajaa pyörätaksia ja saa siitä ihan oikeaa palkkaa. Hän on entinen katulapsi, joka tuli isäksi jo 14-vuotiaana. John pitää huolta Mary-tyttärestään yhdessä vaimonsa kanssa. John pääsi World Visionin työllisyyskoulutukseen ja sai järjestöltä pyörän. Ammatin tuomalla toimeentulolla John on saanut elämänsä järjestykseen. Kaduilla partioivat boda boda -kuskit tekevät myös tärkeää lastensuojelutyötä. World Visio on ohjeistanut heidät raportoimaan lasten kaltoinkohtelusta viranomaisille.

Paul (vas.) on pelastanut kadulta tässä jutussa esiintyneet Hillaryn, Abdulin ja Juman sekä vielä toisen Juma-nimisen pojan. Paulilla on Hilda-vaimonsa kanssa myös biologiset tyttäret Majja ja Jasmin. - Olen itse entinen katulapsi. Tiedän millaista elämää se on. Teen kaikkeni, että voin auttaa lapsia pois kadulta, Paul kertoo.