"Haluan antaa kummina kaikkeni"

Kummius on Nea Ikoselle asia, johon hän haluaa sitoutua sataprosenttisesti. Viime lokakuussa hän päätti lähteä työkaverinsa Ville-Valtterin kanssa omatoimimatkalle Kenian Ngoswetiin tapaamaan kummipoikaansa Briania, keskelle vuoria ja laaksoja.

-Vaikka apu ja kuukausilahjoitukset menevätkin perille kylään, minulle on tärkeää olla paikalla ja osoittaa kummilapselleni, että välitän myös henkilökohtaisesti hänestä, kertoo kummimatkalla ollut Nea.

Nea Ikonen haluaa auttaa kehitysmaan lapsen kummina.

World Visionin tärkein tehtävä Ngoswetissa on parantaa lasten mahdollisuuksia puhtaaseen veteen ja koulunkäyntiin. Nea pääsi päiväksi tutustumaan paikkaan ja sen ihmisiin.

-Keskiviikkona päivällä saavuimme alueen suurimpaan kaupunkiin Eldoretiin. Vastassa oli kaksi hymyilevää miestä, Samson ja Titus. He olivat Ngoswetista vastuussa olevat World Visionin työntekijät, jotka tulisivat olemaan kanssamme seuraavat päivät. He toivottivat meidät tervetulleiksi halauksin ja poskisuudelmin.

Ajomatkaa Ngoswetiin on vain muutaman kymmenen kilometrin verran, mutta liikkuminen vuorilla ja laaksoissa on haastavaa ja hidasta huonojen teiden vuoksi. Matkalla seurue pysähtyi uusimmalla vesitankilla. Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana World Vision on kummien tuella pystynyt hankkimaan jo 12 vesitankkia alueelle. Yksi tankki tuo iloa jopa 500 perheelle.

Puhdasta vettä kummien tuella Keniassa.

Nea pääsi myös tutustumaan maatilaan, jonne World Vision on lahjoittanut vesipumpun.

-Maatilalla kasvatetaan mangoja, banaaneja, maapähkinöitä ja papaijoita sekä tarhataan mehiläisiä. Tilan omistaja oli silminnähden ylpeä saavutuksestaan ja niin olimme mekin.

Kummien tuella lahjoitettu hedelmäfarmi Keniassa.

World Visionin työntekijät kertoivat Nealle, minkälaisia suunnitelmia asukkailla on kohentaakseen alueen elämää seuraavan viiden vuoden aikana. Tärkeintä heille on parantaa lastensuojelua, terveydenhuoltoa ja varmistaa puhtaan veden saatavuus. Työntekijät näyttivät miten he puhdistavat veden juomakelpoiseksi puhdistustableteilla.

-Kyllä sitä kelpasi juoda. Ja nyt olemme itse todistaneet, ettei siitä tullut ainuttakaan vatsanväännettä. Ja maistui täysin normaalilta.

Puhdas ja likainen vesi eroteltuna.

Siinä me nyt olimme, Keniassa keskellä kylää, kummipoika vieressäni

Lopulta Nea, Ville-Valtteri ja World Visionin työntekijät suuntasivat Nean kummilapsen koululle. Siellä heitä vastassa oli oppilasjoukko, joka lauloi ja tanssi tervehdykseksi. Kohtaaminen oli Nealle tunteikas.

-Oikeastaan en muista tilanteesta mitään muuta kuin sen, miten tunnistin Brianin oppilasjoukon edessä pidellen kylttiä, jossa oli nimeni. Hän näytti samalta kuin siinä ainoassa kuvassa, joka minulla on hänestä. Siinä me nyt olimme, Keniassa keskellä kylää, kummipoika vieressäni.

Nea Ikonen kummilapsensa kanssa Keniassa

Nea oli tuonut mukanaan myös tuliaisia: jalkapalloja, hyppynaruja sekä suklaata.

-Lapset alkoivat oitis pelata niillä. Koulun piha täyttyi naurusta, laulusta ja leikistä. Upea tunne.

Kouluvierailun aikana työntekijät ottivat puheeksi myös epäilykset, joita kummilapsien perheillä usein on liittyen kummisuhteeseen.

-Me suomalaiset ajattelemme, meneekö raha perille, onko valitsemamme kummilapsi oikeasti olemassa, saako lähettämämme lapsi kirjeet. Kenialaisilla kummilapsilla on samanlaisia ajatuksia. Kun lapsen perheelle kerrotaan, että heidän lapsensa on saanut kummin Suomesta, harva sitä uskoo. Ajatus tuntuu heille hyvin kaukaiselta, Nea kertoo.

Koululta seurue jatkoi matkaa kohti Brianin kotipaikkaa. Siellä Brianin isä otti vieraat vastaan.

-Brianin isä tervehti meitä nimillämme. Hän oli liikuttunut siitä, että olimme tosiaan tulleet Suomesta saakka heitä tapaamaan.

Brianin isä johdatti seurueen kotitalolleen. Siellä odotti savesta ja mudasta tehty koti, jossa oli kaksi huonetta: makuuhuone ja oleskelutila. Tähän oli yhdistettynä vessa ja viereisessä pienessä savimajassa keittiö.

Kenialainen keittiö Ngoswetin maaseudulla.
 

He ottivat meidät avosylin vastaan, vaikka olivat nähneet meidät vain yhdestä kuvasta

-Kodin pihalla istui isossa ringissä ihmisiä muovituoleilla. Sukulaisia läheltä ja kaukaa, naapureita ja perheenjäseniä oli tullut uteliaisuudessaan katsomaan, olemmeko me oikeasti me. Kaikki halusivat halata meitä tervehtiessämme. Lämmin tunne valtasi minut. He ottivat meidät avosylin vastaan, vaikka olivat nähneet minut vain yhdestä kuvasta, jonka olin lähettänyt Brianille kirjeen mukana. Istuimme alas ja juttelimme niitä ja näitä. He olivat hyvin uteliaita kuulemaan millaista Suomessa on, Nea muistelee.

Nealla oli heille myös tuliaisia: monta levyä suklaata, Brianille ja hänen sisaruksilleen koulutarvikepaketit sekä lisäksi Brianille jalkapallo ja pumppu. Kummipoikaansa muutaman vuoden nuoremmalle siskolle Sandralle Nea antoi hyppynarun. Tuliaisten jälkeen Brianin isä ehdotti vieraille, että he menisivät katsomaan perheen viljelmiä.

Kahvipapupuu Kenian Ngoswetissa. Alueella toimii World Visionin aluekehitysohjelma suomalaisten kummien tuella.
 

World Visionin tuella perhe on pystynyt aloittamaan hedelmien viljelyn ja esimerkiksi vedensaanti on helpottunut. Parin vuoden aikana heidän elintasonsa on parantunut merkittävästi.

-Brianin isä on kokopäiväinen maanviljelijä. Heidän pihallaan kasvatetaan runsaasti kahvipapuja ja erilaisia hedelmiä, kuten sitruunoita ja papaijoita. Heillä on myös kaksi puuta, joista saa tehtyä lääkettä, jota kyläläisillä ei itse olisi varaa ostaa valmiina apteekista. He ovat saaneet kerättyä rahaa myymällä kahvipapuja ja näillä tuotoilla kustantaneet lasten koulupuvut. Nyt he ovat aloittaneet uuden asuintalon rakentamisen piha-alueelle, Nea kertoo.

-Brianin isä pyysi, että istuttaisimme Brianin kanssa yhdessä avokadon taimen uuden loppuelämän ystävyyden kunniaksi. Se oli kaunis hetki. Jopa hieman varuillaan oleva Brianin äiti rentoutui ja kysyi haluaisinko pitää Brianin pikkuveljeä, Ivan-vauvaa, sylissäni. Silmäni kostuivat, olin otettu.

Avokadon taimen istutusta Keniassa, kummilapsi ja kummi
 

Nea pääsi myös syömään kotipihalla kasvatettuja hedelmiä ja pitkän päivän päätteeksi maistui vielä juhla-ateria perheen kanssa läheisessä majatalossa.

-Söimme pitkään jutellen. Brianin isä ihmetteli kovin, miten voimme saada talvella vettä juodaksemme. Tuommeko lunta kotiin ja sulatamme? On meillä helppoa.

-Lopuksi vielä otimme kuvia yhdessä ja pelasimme palloa. Kun ilta alkoi hämärtyä, oli aika lähteä takaisin Eldoretiin. Monin muistoin ja ajatuksin lähdimme ajamaan kohti hotellia. Kerta kaikkiaan upea päivä!

Kuvat: Nea Ikonen