Asiantuntija: ”Tehokas kehitysapu on koulutusta, yrittäjyyttä, valtion toimia ja demokratian vahvistamista”

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Pertti Haaparanta on tutkinut globaalia taloutta jo kuudella vuosikymmenellä. Oman lapsuuden kokemukset sytyttivät kiinnostuksen maailmaa kohtaan. Miksi köyhyydestä on niin vaikea ponnistaa? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa kehitysmaihin? Mitä tutkimustieto kertoo kehitysavun tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta? Näihin kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus tästä artikkelista.

- Lapsuuteni ja nuoruuteni Suomi oli melko tunkkainen ja sisäänpäin kääntynyt maa, jossa oli nähtävissä vielä samanlaisia köyhyyden merkkejä kuin kehitysmaissa nykyään. Maailmanpankin luokituksissa Suomi oli kehitysmaiden joukossa. Nyt uhanalainen hyvinvointivaltio otti ensiaskeliaan 1950- ja 60-luvuilla, ja 1800-luvun alusta rakennettu suomalainen valtio alkoi toimia kunnolla demokratiana vasta toisen maailmansodan jälkeen. Äitini ja alakansakoulun uskonnonopettajani puheissa esiintynyt Afrikka (sekä Mustanaamio-sarjakuva) saivat myös oman kiinnostukseni globaaleja kysymyksiä kohtaan heräämään.

- Maailman mittakaavassa äärimmäistä köyhyyttä, eli elämistä alle 1,25 dollarin päivätuloilla, on pystytty viime vuosina vähentämään. Sen sijaan suhteellinen köyhyys, eli se kuinka hyvin omat tulot riittävät omassa kotimaassaan elämiseen, on puolestaan lisääntynyt niin meillä kun muualla.

- Vanhempien tausta ja tulotaso ovat jo 1980-luvulta lähtien vaikuttaneet entistä enemmän lasten tulevaisuuteen Suomessa, ja sosiaalinen liikkuvuus on pienentynyt. Kehitysmaissa hyvinvointivaltiota ei oikeastaan ole, joten siellä nämä ongelmat ovat vielä kärjistyneempiä. Vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa lapsiaan kun kunnollinen julkinen koulutusjärjestelmä puuttuu. Huonosta ravinnosta ja terveydenhuollosta johtuva heikko terveydentila estää toimeentulon hankkimisen.

- Näiden maiden heikko taloudellinen kehitys ei hyödytä oikeastaan ketään, ei edes niin sanottua hallitsevaa luokkaa kuin lyhyellä ajalla. Tutkimusten mukaan puolet tuloeroista selittyy pelkästään sillä mihin sattuu syntymään. Sattumalla on siis ihan liian suuri vaikutus siihen, millaisen elämän ihmiset tulevat elämään, Haaparanta kertoo köyhyyden syistä ja seurauksista.

Vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa lapsiaan kun kunnollinen julkinen koulutusjärjestelmä puuttuu. Huonosta ravinnosta ja terveydenhuollosta johtuva heikko terveydentila estää toimeentulon hankkimisen.

Afrikassa valtava potentiaali kasvulle

Erityisen hyvin Haaparanta on perehtynyt Afrikan tilanteeseen.

- Orjakauppa ja siirtomaahistoria näkyvät edelleen Afrikan kehityksessä. Orjien hankinta perustui siihen, että naapuriheimot ryöstivät toistensa jäseniä ja myivät heidät sitten edelleen orjakauppiaille. Tämä näkyy edelleen ihmisten välisenä epäluottamuksena. Siirtomaa-aikana maiden rajat vedettiin sattumanvaraisesti, jolloin heimot jakautuvat eri maiden kesken. Tämä keinotekoinen jako näkyy edelleen epäluottamuksena sekä taipumuksena sisällissotiin. Esimerkiksi Sierra Leonessa tehdyn tutkimuksen mukaan brittiläisten siirtomaaherrojen aikoinaan virkoihin nimittämien paikallisten ihmisten jälkeläiset ovat edelleen maassa vallassa, eli poliittista ja sosiaalista liikkuvuutta ei juuri ole ollut.

- Uusimpana Afrikan haasteena on ilmastonmuutos, josta kärsivät eniten maailman köyhimmät ihmiset. Verrattuna muihin alueisiin Afrikassa säämuutokset ovat heikoiten ennustettavissa. Siksi ilmastonmuutokseen varautuminen ja esimerkiksi tarvittavaan teknologiaan investoiminen on todella vaikeaa. Koska ihminen tulee aina tarvitsemaan ruokaa elääkseen, se tullaan ottamaan jatkossa sitten vaikka ryöstämällä. Ilmastopakolaisten määrä ei siis tule ihan heti vähenemään. Meillä länsimailla on suurempi vastuu ilmastonmuutoksen torjumisessa kuin siitä eniten kärsivillä kehitysmailla, Haaparanta summaa Afrikan haasteita.

Uusimpana Afrikan haasteena on ilmastonmuutos, josta kärsivät eniten maailman köyhimmät ihmiset.

Mutta myös positiivista kehitystä on näköpiirissä.

- Suomalaiset hyötyvät siitä että kehitysmaissa menee hyvin samalla tavoin kuin hyödymme vaikkapa Saksan, Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian talouden positiivisesta kehityksestä: kysynnän kasvuna. Jos Afrikan ja muiden kehitysmaiden taloudellinen suotuisia kehittyminen tapahtuu kestävällä tavalla, se tapahtuu hyvin nopeasti. Potentiaali on siis valtava. Ja se luo suoraan kysyntää myös Suomen kaltaisten maiden tuotteille ilman että sillä on isoja rakennemuutoksia aiheuttavia vaikutuksia meihin, Haaparanta summaa.

Tehokas kehitysyhteistyö on demokratiatyötä ja yrittäjyyden tukemista

Kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ja tehokkuudesta on käyty kiivasta keskustelua jo vuosikymmenten ajan. Taloustutkimuksella on selkeitä vastauksia siihen, millainen kehitysyhteistyö toimii parhaiten.

- Viime vuosina lähes kaikki tutkimukset ovat vahvistaneet, että annettu kehitysapu on ollut hyvä investointi. Sen tuotto vertautuu hyvin mihin tahansa muuhun talousmaailman investointiin, ja sillä on myös suoria ja mitattavia vaikutuksia bruttokansantuotteen kehitykseen. Erityisen hyvin tuottoa tuovat esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen satsatut rahat. Myös pienyrittäjien mikrolainoitus, silloin kun se on yhdistetty käteissiirtoihin sekä yrittäjyyskoulutukseen, on tutkitusti yksi missä tahansa oloissa toimivista kehitysyhteistyön muodoista. Latinalaisessa Amerikassa alun perin käyttöön otetut käteissiirrot ovat yksinään osoittautuneet kaikkialla hyviksi keinoiksi vähentää pysyvästi äärimmäistä köyhyyttä. Ne osoittavat myös hyvin, kuinka onttoa puhe valtiosta mahdollistajana eikä aktiivisena toimijana on.

Erityisen hyvin tuottoa tuovat esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen satsatut rahat. Myös pienyrittäjien mikrolainoitus, silloin kun se on yhdistetty käteissiirtoihin sekä yrittäjyyskoulutukseen, on tutkitusti yksi missä tahansa oloissa toimivista kehitysyhteistyön muodoista.

- Lisäksi pitäisi panostaa pitkäaikaisesti maiden omien demokraattisten järjestelmien ja hyvän hallinnon vahvistumiseen, ja lisätä dialogia valtaapitävien ja kansalaisten välillä. Prosessi on usein todella hidas. Esimerkiksi Afrikan maat ovat olleet itsenäisiä vain noin 50 vuotta, ja siellä samoin kun Aasiassa on ollut paljon diktatuureja ihan viime vuosikymmeniin asti. Silti odotamme näiden yhteiskuntien kehittyvän nopeasti Suomen tasolle, vaikka meillä itsellä kului vastaavaan prosessiin yli 100 vuotta. Tehokas kehitysapu on demokratian vahvistamista, ei länsimaalähtöistä yritysvetoista tukea. Olennaista on myös se, että tuen pitää olla pitkäaikaista: parissa vuodessa on turha odottaa pysyviä muutoksia.

- Kaikkiaan ehkä reiluinta apua kehittyvien maiden taloudelle ovat globaalit tulonsiirrot: kun kehitysmaiden ihmiset tulevat tekemään länsimaihin matalapalkkatöitä ja lähettävät rahaa kotiin. Mahdollisuus muuttaa työn perässä on yksi hyvä tapa auttaa kehitysmaita, Haaparanta kertoo tehokkaimmista keinoista auttaa.

Pertti Haaparanta työskentelee professorina Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella. Hän on keskittynyt tutkimustyössään erityisesti kansainvälisen talouden ja kaupan kysymyksiin esimerkiksi köyhyyden, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Pertti perheineen tukee myös World Visionin toimintaa kummiuden kautta.

Tehokas kehitysapu on demokratian vahvistamista, ei länsimaalähtöistä yritysvetoista tukea.