Palasin äskettäin Ukrainasta, missä sota on kestänyt yli tuhat päivää. Ihmiset ovat valtavan väsyneitä. Jatkuvat ilmahälytykset vievät unet ja samalla yhden hyvän elämän peruspilareista. Maansisäisiä pakolaisia on noin neljä miljoonaa ja jopa 40 prosenttia väestöstä on humanitaarisen avun tarpeessa.
Kävelin vapaahetkenä Kiovan kasvitieteellisessä puutarhassa, kun kuulin kirkonkellojen soivan. Astuin hetken mielijohteesta St. Volodymyrin katedraaliin. Moni muukin oli sinä sunnuntaiaamuna etsinyt rauhaa ja lohtua kyseisestä kirkosta. Se oli aivan täynnä.
Psykososiaalisen tuen ja mieleterveystyön tarve on Ukrainassa valtava ja kasvaa koko ajan. Myös World Visionin ja muiden avustusjärjestöjen työssä se on yhä keskeisemmässä osassa. Perinteisen hätäavun, kuten ruuan ja perustarvikkeiden, lisäksi ihmiset tarvitsevat entistä enemmän tukea surun ja ahdistuksen käsittelyyn.
Lapsille tätä tarjoavat avustusjärjestöjen ylläpitämät lapsiystävälliset tilat. Niissä lapset saavat leikkiä ja samalla he saavat psykososiaalista tukea esimerkiksi taideterapian avulla. Seurasin Dniprossa, kun lapset askartelivat joulukynttilöitä. Silloin he eivät ehkä miettineet sotaa, vaan oman kynttilän väriä ja sitä, kenelle he antavat sen joululahjaksi.
Anna toivoa Ukrainan lapsille
Lapset kärsivät kriisin keskellä. Tarve avulle ei ole ohi.
