Hallituksen päätös leikata kehitysyhteistyöstä 50 miljoonaa euroa lisää vuosittain osuu ihmisiin, joilla on jo valmiiksi vähiten. Päätös on erityisen ongelmallinen nykyisessä maailman tilanteessa. Se syventää kehittyvien maiden kriisejä ja vaikeuttaa globaalia kestävyyssiirtymää sekä rauhan ja turvallisuuden edistämistä.
Leikkausten yhteisvaikutus on merkittävä. Ne voivat johtaa maaohjelmien lakkauttamiseen ja keskeisten kehitysohjelmien rahoituksen vähenemiseen. Jo aiemmat päätökset ovat vieneet Suomelta noin 1,3 miljardia euron edestä mahdollisuuksia rakentaa oikeudenmukaisempaa maailmaa ja rauhaa, mikä on myös Suomen etu.
On myönteistä, että kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä ei tällä kertaa leikata. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemisessa, paikallisyhteisöjen vahvistamisessa ja pitkäjänteisen muutoksen rakentamisessa. Järjestöt tekevät työtä paikoissa, joihin valtiolliset toimijat eivät aina ulotu, ja osaavat reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
On myös tärkeää, että humanitaariseen apuun ja Ukrainan tukemiseen osoitetaan lisäresursseja. Tämä ei kuitenkaan riitä kompensoimaan leikkausten kokonaisvaikutusta. Kansainvälisten suurvaltojen tekemät avustusleikkaukset ovat jo heikentäneet globaalia vakautta, ja Suomen päätökset pahentavat tilannetta entisestään.
Miljoonat ihmiset kärsivät jo nyt ruoan puutteesta ilmastonmuutoksen, konfliktien ja talouskriisien seurauksena. Kehitysyhteistyörahoituksen leikkaaminen vaikeuttaa avun perillepääsyä ja uhkaa laajentaa nälkää yhä uusille alueille. Tämä kehitys on inhimillisesti kestämätön ja samalla myös vakava turvallisuushaaste.
Kehitysyhteistyö on strateginen investointi vakauteen, turvallisuuteen ja myös Suomen tulevaisuuteen. Kauppapoliittisten ristiriitojen ja ilmastokriisin keskellä Suomen tulisi aktiivisesti etsiä uusia kumppanuuksia kasvavista Afrikan ja Aasian talouksista – ei kaventaa mahdollisuuksiaan niissä.
