Julkinen keskustelu kääntyy usein siihen, mitä kehitysyhteistyö tai ihmisoikeudet maksavat, mutta oleellisempaa on se, että meillä ei ole varaa olla ilman niitä.
Ei tasa-arvoa? Ei demokratiaa? Ei sananvapautta? Ei turvaa väkivallalta? Oikeutesi olla elossa asetetaan kyseenalaiseksi. Olet eri etnistä alkuperää tai kansallisuutta kuin muu väestö, joka saa rauhassa häiritä olemassaoloasi, mitätöidä edellytyksesi elämään, syrjiä ja kohdistaa sinuun vihaa. Vaikka kuuluisit enemmistöön, sinua saatettaisiin kiduttaa, kohdella julmasti ja epäinhimillisesti. Kansalaisoikeudet määriteltäisiin siten, että ne sopivat valtaapitävien intresseihin. Näytösoikeudenkäynnit olisivat arkipäivää, sananvapaudesta ei voisi puhuakaan. Lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin ei olisi kummoinenkaan juttu.
Ajatusleikki maailmasta ilman ihmisoikeuksia maalaa vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jossa meillä kaikilla on merkittävästi huonompi olla.
Ihmisoikeuksia pidetään Suomessa niin itsestään selvinä, että niiden merkitystä on ryhdytty vähättelemään. Tämä suunta on pitkällä tähtäimellä hyvin vaarallinen. Ihmisoikeudet toimivat globaalina kompassina eettisesti kestämättömän ja autoritaarisen maailmanjärjestyksen ristiaallokossa, jota kohden myös Suomessa tietyt poliittiset tuulet puhaltavat. Ne korostavat toisten oikeuksia korkeammalle kuin toisten, vaikka ihmisoikeudet kuuluvat kansainvälisen määritelmän mukaisesti kaikille. Riittää, että syntyy ihmiseksi.
Suomalainen kehitysyhteistyö on jo vuosia toteutunut ihmisoikeusperustaisesti. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vahvistetaan ihmisten tietoa oikeuksista sekä heidän kykyään vaatia niiden toteutumista. Lisäksi kansalaisia tuetaan vastustamaan ihmisoikeuksia rikkovaa politiikkaa. Kehitysyhteistyöllä vahvistetaan myös viranomaisten vastuunottoa omien velvollisuuksiensa täyttämiseksi, jotta ihmiset saavat elää turvassa vailla riistoa ja nälkää.
Meillä ei ole varaa olla ilman ihmisoikeuksia vahvistavaa kehitysyhteistyötä.
