Sairaanhoitaja Anastasiia työskenteli Donetskissa sairaalan päivystys- ja traumaosastolla yli kaksi vuotta. Sydäntäsärkevintä oli kohdata lapsia, joille oli pakko tehdä amputaatio.

Kostiantynivkan kunnallinen sairaala sijaitsee Donetskin alueella noin 15 kilometrin päässä alati muuttuvista rintamalinjoista. Sairaanhoitaja Anastasiian työhön kuului päivystykseen tuotujen potilaiden vammojen arviointi.

– Koko henkilökunnan oli siirryttävä ensihoitoon. Se oli ainoa tapa vastata avuntarpeeseen, korva- ja kurkkutauteihin erikoistunut Anastasiia kertoo.

Kolmekymmentä potilasta kerralla

Hän muistaa hetken, jolloin kuului kova räjähdys. Ikkunat helisivät ja maa tärisi räjähdysten voimasta. Minuuttia myöhemmin paikalle tuotiin kolmisenkymmentä ihmistä.

– Sairaalassa, jossa resurssit ovat rajalliset ja jonne saapuu samanaikaisesti kolmekymmentä loukkaantunutta potilasta, reagointikyky on nopeutettava kolminkertaiseksi.

Anastasiialle vaikeinta oli kohdata lapsia, jotka olivat loukkaantuneet erittäin vakavasti.

– Sydämeni särkyi päivittäin, kun jouduin tekemään amputaation lapselle, jonka käsi tai jalka oli tuhoutunut.

– Elämme hetkiä, joita ei voi pukea sanoiksi.

Psykososiaalinen tuki elinehto

Työskenneltyään yli kaksi vuotta sodan runteleman kaupungin ensiapupoliklinikalla Anastasiia ja hänen perheensä muuttivat Ukrainan Dniproon. Perhe asuu nykyään keskuksessa, jossa World Visionin paikallinen yhteistyökumppani Health Right -ryhmä käy kerran kuukaudessa tarjoamassa oikeudellista, sosiaalista ja psykologista tukea. Monialaisessa tiimissä on lakimies, sosiaalityöntekijä ja psykologi.

– Sota-alueella psykososiaalisen tuen tarve ei ole ylellisyyttä vaan elinehto. Lapset kantavat ahdistuksen ja traumaperäisen stressihäiriön taakkaa, psykologi Yuliya Teslya sanoo.

– He reagoivat vahvasti ääniin, kuten oven paiskautumiseen. Pyrimme palauttamaan heidän turvallisuudentunteensa kuuntelemalla ja käyttämällä psykologisia ensiaputekniikoita.

Tyttärelle tukea taideterapiassa

Anastasiian tytär Dasha juoksee iloisesti huoneeseen psykologin ohjaaman taideterapiatunnin jälkeen. Hän rutistaa lempileluaan.

– Bunny on se, jonka toin mukanani, kun lähdin kotoa. Minä rakastan Bunnya. Minulla on ollut se pienestä asti. Se tuo mieleeni muistoja kodistani ja onnellisista ajoista.

Yli 129 000 Dashan kaltaista lasta on saanut mielenterveys- ja psykososiaalisen tuen palveluja World Visionin tuella.

Fakta: Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan 7,8 miljoonaa ihmistä tarvitsee terveydenhoitoa Ukrainan sodan takia. Heistä 3,8 miljoonaa tarvitsee hengenpelastavaa lääkehoitoa.