Siirry sisältöön
Kategoriat ArtikkeliKirjoitettu

Tämän otin mukaani

Adelina ja pöllöpehmo Losja.

Valokuvaaja Laura Ojan kuvat vievät meidät Moldovaan, minne on paennut 120 000 ukrainalaista lasta ja aikuista. Lähdön hetkellä he pakkasivat mukaansa ne kaikkein tärkeimmät tavarat. Kirjat, käsityöt, rakkaimmat pehmolelut.

Noin 6,7 miljoonaa ukrainalaista on paennut sotaa maan rajojen ulkopuolelle. Moni ajatteli palaavansa pian takaisin, mutta toisin kävi: sota Ukrainassa on kestänyt lähes kolme vuotta.

Tapasimme Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa ukrainalaisia aikuisia ja lapsia ja kysyimme, mitä he ottivat mukaansa, kun pakomatka alkoi. Maailmassa on tällä hetkellä yli 110 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseudultaan. Määrä on ennätyksellisen suuri.

Pakolaiseksi joudutaan monesta eri syystä: konfliktien ja vainon ohella myös ilmastokriisi pakottaa ihmisiä jättämään kotinsa. Lähes puolet pakomatkalle joutuneista on lapsia.

Kettu

”Sain tämän ketun poikaystävältäni lahjaksi. Hän ei ole enää elossa. Kuolema ei liity sotaan, hän menehtyi jo aiemmin. Meillä oli 24 tuntia aikaa miettiä, mitä pakata mukaan, kun päätimme lähteä Hersonista. Tämä kettu on minulle vähän kuin talismaani, ajattelen, että se tuottaa onnea. Ja se toimii myös tyynynä.”

Svetlana, 37

Kaksi kirjaa

”Otin mukaan kaksi kirjaa. Lempikirjailijani on Jack London. Valitsin tämän kirjan häneltä, koska siinä on monta tarinaa. Omistan paljon kirjoja, enkä voinut pakata niitä kaikkia. Valinta ei kuitenkaan ollut vaikea. Siellä ne kirjat odottavat minua Kiovassa.”

Zinaida, 62

Tennismaila

”Matkustimme Kiovasta Moldovaan 10 tuntia bussilla. Minä, vaimoni, kaksi lastani sekä äitini. Olemme käytännöllinen perhe. Otimme mukaan tavaroita, joille on täällä käyttöä. Tennis on minulle todella rakas harrastus. Kesällä pystyin pelaamaan Chisinaun puistoissa.”

Oleksii, 49

Käsityöt

”Olen tehnyt näitä ompelutöitä noin viisi vuotta. Rakas harrastus vie kaiken ajan. Teen näitä joka päivä. En halua myydä, vaan annan niitä lahjaksi. En tiedä, ovatko Hersoniin jääneet käsityöni enää ehjiä.”

Liubovi, 73

Binga

Jaroslavan, 6, pehmokoira Binga kulkee pienessä kantokopassa.

Pupu

Ystäväpupu on aina Romanin, 6, mukana

Albumi

”Tämä albumi on täynnä kuvia lapsenlapsistani ja omista lapsistani. Yksi heistä lähti sodan alettua Saksaan ja asuu nyt siellä. Me pakenimme Odessasta Moldovaan keväällä 2022.”

Valentina, 52

Cat

Anna, 11, ei halunnut lähteä ilman Cat-pehmoa.

Losja

Pieni pehmopöllö Losja on Adelinalle, 7, tärkeä.

Täkki

”Olen syntynyt Moldovassa, mutta muutin 50 vuotta sitten Ukrainaan Mustanmeren rannalle. Kun sota alkoi, tarjolla oli bussikyyti kaikille, jotka halusivat lähteä pois Odessasta. Kahdeksan vuotta nuorempi siskoni tuli hakemaan minut ja muutin hänen luokseen. Otin mukaan oman täkkini.”

Dora, 80

Tyhjin käsin

”Minun piti lähteä heti. En pakannut mukaani mitään Mykolaivista. Olin hyvin peloissani pommitusten takia. Poikani on yhä Ukrainassa. Täällä Moldovassa on hyvä olla, olen maalannut ja osallistunut taideterapiaan.”

Aleftina, 65

Artikkelin kuvat ja tekstit on julkaistu aiemmin Sunnuntaisuomalaisessa osana Laura Ojan reportaasia ”Tämän otin mukaani”.

Anna toivoa Ukrainan lapsille

Lapset kärsivät kriisin keskellä. Tarve avulle ei ole ohi.

Kuule lisää työstämme ja tuloksistamme – tilaa uutiskirjeemme!