Tarjoamme vuosittain sadoille nuorille ammattikoulusta suomalaisten lahjoittajien sekä ulkoministeriön tuella. Pohjois-Ugandan Adjumanissa lähes 60 nuorta valmistui ammattiin viime vuoden aikana. Tapasimme heistä neljä, kun vierailimme ystävien yhteisessä kampaamossa.

Pohjois-Ugandassa sijaitsee yksi maailman suurimmista pakolaisalueista. Suurin osa pakolaisista on saapunut Etelä-Sudanista, missä vuosia riehunut konflikti ja nälkä ovat pakottaneet ihmiset pakomatkalle.   

Christine, 24, saapui Ugandaan 10-vuotiaana yhdessä äitinsä kanssa. He päättivät paeta, kun perheen isä sai surmansa väkivaltaisuuksissa.  

Ugandassa Christine on mennyt naimisiin ja perheeseen on syntynyt lapsi. Arki on nyt Adjumanissa, eikä paluu Etelä-Sudaniin näytä todennäköiseltä.  

Tukea ammattikoulutuksen kustannuksiin

Christine kuuli viime vuonna World Visionin tarjoamasta tuesta ammattikoulutusta varten. Hän haki mukaan ohjelmaan ja pääsi sisään Amelon tekniseen opistoon. 375 nuorta haki tuettua opiskelupaikkaa ja 60 valittiin. Kampaajien lisäksi opistosta valmistui muun muassa ompelijoita ja metallityöntekijöitä.  

Christine aloitti opinnot yhdessä kolmen ystävänsä kanssa. Stella, 23, Margert, 21, ja Lilian, 22, ovat kaikki paenneet Etelä-Sudanista.    

– Tulemme aivan eri puolilta maata. Tapasimme täällä Ugandassa koulussa ja olemme olleet ystäviä lapsesta asti, Christine kertoo.  

Starttipaketti auttoi käynnistämään yrityksen 

Opintojen jälkeen oli selvää, että myös yritys perustettaisiin yhdessä. World Vision tuki valmistuneita starttipaketilla. 

– Saimme tuolit, pesualtaan, pesu- ja hoitoaineita, geelit, suihkeet ja muut tarvikkeet. Niillä pääsimme alkuun, sanoo Stella.    

He vuokrasivat tilan omasta kylästä, läheltä vilkasta ruokatoria. Liike on ollut auki vasta kolme kuukautta, mutta asiakkaita on riittänyt alusta asti.  

– Täällä ei ollut aiemmin kampaamoa. Naisten täytyi matkustaa Adjumanin kaupunkiin asti laittamaan hiuksia.

Haastattelupäivänä kampaamon siniset muovituolit ovat täynnä ja jokaisella kampaajalla on asiakas käsittelyssä. Osalla on vauva tai taapero mukana. Pienet siirtyvät sylistä toiseen ja puheensorinaa riittää.  

Yrittäjyys tuo toivoa 

Christine sanoo suoraan, että koulutus muutti heidän osaltaan kaiken. Nuorille naisille ei ole tarjolla monia uravaihtoehtoja. Suurin osa ihmisistä viljelee maata tai työskentelee toisten viljelyksillä. Koulutus maksaa ja harva vanhempi pystyy tukemaan jatkopintoja.

–Nyt toivomme, että tienaamme tulevaisuudessa vielä enemmän ja yrityksemme kasvaa, Christine toteaa.

Ensiksi pitää kuitenkin valita kampaamolle virallinen nimi.

–Mietimme ja keskustelemme siitä yhä, mutta oma suosikki on selvä. Paras nimi on Hope Beaty Salon, napauttaa Stella ja nauraa päälle. 

Naiset ovat parhaillaan rakentamassa uutta, omaa toimitilaa kylää halkovan päätien varrelle. Siellä sijaitsee rivissä useita kauppoja ja yrityksiä.  

Ystävykset ovat tehneet suurimman osan rakennustöistä itse.  

–Tilasta puuttuu enää katto, sitten voimme muuttaa, Christine kertoo.  

Sen jälkeen voidaan maalata kampaamolle myös kyltti, jossa saattaa siis hyvin lukea Hope (toivo). 

Fakta

• Ugandassa asuu noin 1,5 miljoonaa pakolaista, joista suurin osa on Etelä-Sudanista ja Kongosta (DRC).  
• Uganda on yksi maailman vähiten kehittyneistä maista. Samalla se on suurimpia pakolaisten vastaanottajamaita.  
• Ugandan pakolaispoliitiikka poikkeaa muista: maahan saapuvat ihmiset saavat äänioikeutta lukuunottamatta samat palvelut ja oikeudet kuin ugandalaiset. He voivat myös liikkua vapaasti ja tehdä töitä.  
• Jos pakolainen jää asumaan pakolaisalueille (refugee settlement), hän saa käyttöönsä maapalstan, jolle hän voi rakentaa asunnon ja jota hän voi alkaa viljellä. 
• Pakolaisten määrä aiheuttaa välillä jännitteitä pakolaisten sekä heitä vastaanottavien kyläyhteisöjen ihmisten välille. Suomen World Visionin avustusprojekteissa tuetaan molempia ryhmiä.    
• Suomalaiset voivat tukea nuorten ammattikoulutusta ja yrittäjyyttä eri maissa Mimmirahaston lahjoittajana sekä kummina.