Kummilapsen vaihtuminen saattaa olla kummille haikea paikka. Kun kummilapsen kotiseudulla päästään siihen vaiheeseen, ettei apuamme enää tarvita, ehdotamme kummille uutta kummilasta toisaalta. Uusi kummilapsi tarjoaa innostavan mahdollisuuden tutustua uuteen maahan ja perheeseen.

Iira Koivisto ryhtyi kummiksi jo 2000-luvun alussa. Pitkän kummiutensa aikana hän on ehtinyt olla jo usean kummilapsen kummina.

– Vuonna 2005 olin kummimatkalla Intiassa tapaamassa silloista kummityttöäni Savitaa. Matkalla näin konkreettisesti, miten apuni on mennyt perille ja mikä merkitys tuellani on. Huomasin, että erot eri kylien välillä olivat suuria. Niissä kylissä, joissa työ oli jo pidemmällä kasvatettiin esimerkiksi perunoita ja kylissä oli yhteisiä käymälöitä, kun taas niissä joissa työ oli vasta aloitettu olot olivat alkeellisemmat. Kaikkialla näin kuitenkin ihmisten, varsinkin naisten, innon olla vaikuttamassa ja kehittämässä kyliä, Iira kertoo.

Vain vuotta myöhemmin suhde Savitaan katkesi. Iira muistelee, että luopuminen Savitasta oli todella vaikeaa. Kuitenkin tieto siitä, että yhden kummisuhteen loppuminen merkitsee toiselle lapselle mahdollisuutta saada oma kummi, rohkaisi häntä jatkamaan kummiuden tiellä.

– Tiesin, että joku toinenkin lapsi tarvitsisi kummin tukea ja niinpä jatkoin uuden lapsen kummina.

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen myöhemmän vastaavat tilanteet eivät enää tuottaneet niin suurta harmia. Joskus kummilapsi on vaihtunut, kun hänen perheensä on muuttanut toiselle puolelle maata. Joskus taas kummius on päättynyt koska kummilapsi on tullut aikuiseksi ja käynyt koulunsa.

– Lähes parikymppisestä kummilapsesta oli helpompi luopua, sillä tiesin hänen saaneen käydä koulunsa loppuun ja kummiudestani oli varmasti ollut apua hänen elämänsä ensimmäisinä vuosina.

Jos et jaksa kirjoittaa, älä stressaa

Uusi kummilapsi on Iiralle mielenkiintoinen mahdollisuus tutustua uusiin maihin ja perheisiin.

– Minusta on jopa kiva, että minulle on tarjottu kummilasta toisesta maasta. On jännää tutustua uuteen maahan ja kansaan ja nähdä millaisiin haasteisiin he tarvitsevat apua.

Iira kannustaa myös muita kummeja jatkamaan uusien kummilapsien kanssa. Kirjeenvaihdosta on hänen mukaansa turha stressata.

– Kirjoittelin kummilapsilleni ennen paljon aktiivisemmin. Nykyään kirjeenvaihtoni painottuu joulukortin lähettämiseen. On kuitenkin kiva kuulla esimerkiksi vuosiraportin muodossa mitä kummilapsen kotiseudulla on tapahtunut, vaikka itse ei niin aktiivisesti jaksaisikaan olla yhteydessä.