Maaret Kallion matkan tärkein opettaja oli World Visionin pitkäaikainen työntekijä Joyce Gitao.
World Visionin asiantuntija Joyce Gitao kertoo Maaret Kallion Mielenrauha-kirjassa, mikä auttaa häntä jaksamaan vaativaa työtä slumminuorten parissa. Lopuksi hän sanoo jotakin, minkä Kallio tulee muistamaan aina.
Maaret Kallio vieraili Nairobissa syksyllä 2023. Matkan aikana hän tutustui Suomen World Visionin nuorisotyöllisyysohjelmaan, jossa sadat nuoret pääsevät ammattikoulutukseen ja saavat otteen paremmasta elämästä.
Kallio kertoo Mielenrauha-kirjassaan, että hänen Kenian-matkansa tärkein opettaja oli World Visionin pitkäaikainen työntekijä Joyce Gitao.
– Hänet otetaan mieluusti vastaan eri puolilla slummia, ja hän tuntee hakatut lapset, raiskatut tytöt, lapsensa menettäneet yksinhuoltajaäidit, piilotetut kehitysvammaiset ja hatarat unelmat paremmasta tulevasta.
Voimaa puhumisesta
Joyce Gitao tekee töitä äärimmäisen vaativissa olosuhteissa. Hänelle tärkeimpiä mielenhoidon tukipilareita on puhuminen.
– Puran tätä ulos itsestäni, puhun, puhun ja jaan kollegoilleni. Niille, jotka ovat tämän työn sisällä, mutta myös niille, jotka ovat tämän ulkopuolella, jotta he ymmärtäisivät enemmän. Kärsimyksen keskellä yritän aina uudelleen ajatella: mitä minä voin tehdä? Mitä voin edistää?
Gitao kohtaa nuoria, jotka ovat syvällä toivottomuuden kierteessä. Huumeet ja rikollisuus täyttävät heidän päivänsä. Heitä on vaikea auttaa, mutta ei mahdotonta.
– He tarvitsevat hyvin paljon tukea, pitkää seurantaa ja uudelleen ja uudelleen osallisuuteen poimimista. Olet olemassa. Voit vaikuttaa. Sinullekin on paikka, apua ja toivoa. Toisen on sanoitettava ja osoitettava se silloin, kun itseltä on näkökyky kadonnut.
Toivo katoaa – ja palaa
Osa nuorista tippuu pois avun piiristä. Heidän kärsimyksensä katseleminen ottaa koville, mutta turtua tai kyynistyä ei saa. Jos niin käy, auttaminen on vaikeaa, Gitao sanoo.
Silti välillä tulee hetkiä, jolloin hänenkin toivonsa on kateissa. Silloin ei auta muu kuin levätä ja nukkua. Kun lepo on tehnyt tehtävänsä, Gitao lähtee takaisin työmaalle.
Miten toivo sitten palaa? Slummin työntekijän vastaus yllättää ja koskettaa. Se jää Maaret Kallion mieleen.
– Menen sinne ihan itsenäni, menen vaan Joycena. En World Visionin työntekijänä. Kukaan ei odota minulta mitään, enkä minä odota keneltäkään mitään. Me vain olemme siinä, ihmisinä, istumme yhdessä rinta rinnan. Juttelemme niitä näitä. Ja hiljalleen toivoni palaa.
Kursivoidut kohdat ovat kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion Mielenrauha-kirjasta (WSOY). Kallio on Suomen World Visionin pitkäaikainen tukija. Hänellä on kaksi kummilasta.
Sijoita lapsiin – löydä oma tapasi auttaa
Kummius, kuukausilahjoitus, aineeton lahja ja kertalahjoitus. Jokainen lahjoitus on tärkeä.
