Cheropin* kohtalona oli mennä naimisiin varhain, jotta hänen veljensä voisivat käydä koulua. Synnytys sai hänet viimein pakenemaan ja taistelemaan oman unelmansa puolesta.

Cherop rakastaa koulunkäyntiä ja haaveilee lääkärin ammatista. Vain 10-vuotiaana hän oli kuitenkin menettää tuon unelman pakkoavioliiton ja silpomisen takia.

– Minulle kerrottiin, että minun tulisi lopettaa koulunkäynti, sillä sukuelimeni silvottaisiin ja joutuisin naimisiin. Aviomiehen maksamat myötäjäiset käytettäisiin veljieni koulumaksuihin, Cherop muistelee järkyttäviä uutisia.

– Olin niin surullinen ja stressaantunut uudessa kodissani. Usein mietin, että onko Jumala unohtanut minut kokonaan, Cherop kertoo avioliitostaan.

Vaikea raskaus

Pian avioliiton solmimisen jälkeen Cherop huomasi olevansa raskaana. Raskaana olo aiheutti paljon kipuja.

– Kun vatsani kasvoi, inhosin kävelyä. Jokainen askel tuntui piinallisena kipuna kehossani, Cherop kertoo raskausajasta.

Lopulta yhtenä aamuna viimeisellä kolmanneksella Cheropin keho yksinkertaisesti antoi periksi.

– Olin vain lyyhistynyt. Kun heräsin sairaalassa, minut oli jo leikattu, ja minulla oli vauva. Lääkärit sanoivat minulle, että jos en olisi päässyt ajoissa hoitoon, olisin luultavasti kuollut, Cherop muistelee lapsena kokemaansa synnytystä.

Sairaalasta tärkeää tietoa

Järkyttävä kokemus sai Cheropin kuitenkin sisuuntumaan.

– Menin aviomieheni kotiin, pakkasin tavarani ja muutin vauvan kanssa takaisin vanhempieni luokse. Mikään ei voinut pysäyttää minua. Kun vauva oli kasvanut isommaksi, pakenin ja jätin lapseni äitini hoidettavaksi. Minun oli pakko tehdä niin, sillä pelkäsin edelleen, että perheeni veisi minut takaisin aviomieheni luo, Cherop kertoo.

Sairaalassa ollessaan hän oli saanut ystävältään arvokasta tietoa. Hän käveli kaksi päivää päästäkseen World Visionin Kenian West Pokotin maakunnassa sijaitsevalle toimistolle.

– Olin kuullut, että World Vision auttaa kaltaisiani tyttöjä, jotka pakenevat silpomista ja lapsiavioliittoa. Olin niin onnellinen, kun viimein näin toimiston, ja henkilökunta oli niin lämmintä ja ystävällistä, Cherop kertoo.

Apua psykososiaaliseen toipumiseen

Kuultuaan Cheropin tarinan ja tarjottuaan hänelle kriisiapua World Visionin henkilökunta vei Cheropin turvataloon.

– Kun olen täällä, oloni on turvallinen ja suojattu. Tiedän, että täällä pääsen käymään kouluni loppuun. Lomien ajaksi jään taloon muiden kaltaisteni pelastettujen lasten kanssa, koska se on nyt kotimme. Olemme toisillemme läheisiä kuin sisarukset, Cherop kertoo.

Asuntolamajoituksen lisäksi World Vision auttaa Cheropin kaltaisia lapsia myös muilla tavoin muun muassa maksamalla heidän koulumaksunsa, ostamalla heille koulupukuja ja tarjoamalla ilmaista ruokaa.

– Olemme myös kouluttaneet opettajia, jotta he voivat antaa lapsille ja nuorille keskusteluapua ja muuta psykososiaalista tukea. Näin he voivat paremmin toipua kokemistaan traumaattisista asioista, kertoo Moses Chepkonga, joka työskentelee West Pokotin piirikunnassa lastensuojeluhankkeen johtajana.

World Vision tarjoaa asuntolan lapsille ja nuorille erilaisia arkielämässä tarvittavien taitojen koulutuksia. Lisäksi heillä on mahdollisuus tulla myös silpomisen vastaisen työn sanansaattajiksi.

– Joka kerta, kun joku lapsista ja nuorista puhuu julkisesti tai mediassa kokemastaan, se innostaa myös tarinan kuulleita tyttöjä vastustamaan sukuelinten silpomista ja lapsiavioliittoja omalla kotiseudullaan, World Visionin Chepkonga toteaa.

*Nimi muutettu lapsen suojelemiseksi