Perussa koronapandemia sulki lapset neljän seinän sisään liki kahdeksi vuodeksi, pois lastensuojelun ja koulutuksen piiristä. World Visionin vapaaehtoiset jatkoivat kuitenkin työtään Renacerissa ja pysyivät perheiden tukena. Mitä alueen lapsille kuuluu nyt?

Pinaun koulun portti avautuu ja pihalla on leikkiviä lapsia. Olemme Andien vuoristossa, Renacerin alueohjelmassa, jossa koulut avattiin viimein keväällä 2022.

Jhimy, 12, leikkii ystäviensä kanssa koulun pihalla.

– On kivaa olla takaisin koulussa. Pandemian aikana oli tosi ikävää, kun ei voinut leikkiä kavereiden kanssa ja oli vaikea oppia mitään, hän kertoo ja juoksee sitten pallon perään.

Koronapandemian seuraukset ovat olleet Perussa rajuja. Perussa on ollut eniten koronakuolemia suhteutettuna väkimäärään koko maailmassa.

Pandemia-aikana koulut olivat täysin suljettuina ensimmäisen vuoden ajan. Toisena vuonna World Visionin vapaaehtoiset pitivät koulua auki kolmena päivänä viikossa. Se oli merkittävä apu myös Jhimylle ja hänen sisaruksilleen.

Jhimyn äiti Sebastiana saapuu koulun pihalle. Hän haluaa kiittää.

– Lapset saivat tukea etäopiskeluun ja koulutarvikkeita. Saimme elintarvike- ja hygieniapaketteja ja World Visionin kouluttamat vapaaehtoiset olivat perheiden tukena.

Lastensuojelutyö näkyy perheissä

Suurin osa perheistä on pienviljelijöitä. Koulunkäynnin merkitystä ei aina ymmärretä, sillä moni vanhempi haluaa lapset pellolle töihin. Macho-kulttuuri on edelleen vahva, ja se näkyy tyttöjen ja naisten oikeuksissa. Perheväkivalta ja koulukiusaaminen on yleistä. Lastensuojelu on yksi World Visionin työn pääteemoista koulutuksen ohella.

– Ennen kylässäni ei tiedetty lasten kasvatuksesta tai lastensuojelusta. Perheväkivalta on yleistä alueella ja moni perhe haluaa lapset pellolle töihin. Minä en käynyt edes alakoulua loppuun, kertoo Jhimyn äiti Sebastiana.

Alueella on tehty pitkäjänteistä työtä lastensuojelun parissa. Sebastiana on osallistunut muiden yhteisön vanhempien kanssa vapaaehtoisten pitämiin koulutuksiin, jossa opitaan lasten oikeuksista ja kasvatuksesta teatterin keinoin. Koulutuksiin osallistui 737 lasta ja 430 lapsen vanhempaa viimeisen vuoden aikana.

– Olen muuttanut kasvatustapojani koulutusten jälkeen ja päästänyt irti vanhoista ajatusmalleista. Myös lapseni on huomannut muutoksen minussa, hän kertoo.

– Ennen äiti huusi, nyt hän puhuu, Jhimy sanoo.

”Työtä riittää”

Perun viranomaiset ovat arvioineet, että yli 80 000 lasta on menettänyt molemmat tai toisen vanhempansa koronapandemiassa. Väestömäärään suhteutettuna luku on mailman korkeimpia.

Pedro, 23, on toiminut World Visionin vapaaehtoisena vuodesta 2016. Hänen psykologian opintonsa ovat loppusuoralla. Hän kiertää vapaaehtoisena maaseudun kyläkouluja, antaa lapsille tukiopetusta, sijaistaa opettajia tarvittaessa sekä pitää lapsille teatteriryhmiä, joissa opitaan lasten oikeuksista.

– Kutsumukseni on auttaa maaseudun yhteisöjä, varsinkin alakouluikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan, Pedro kertoo.

– Koronapandemian jälkeen työtä riittää. Kun lapset palasivat sulun jälkeen takaisin koulun penkille, ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat eivät osanneet edes aakkosia. Nyt yritämme kuroa kiinni oppimisvajetta.